Älä usko kaikkea mitä ajattelet.
Joskus elämässä käy niin, että joku hyvin yksinkertainenkin lause, asia tai vaikkapa vain yksi sana auttaa eteenpäin ja avaa uuden näkökulman tai merkityksen elämään. Minulle tämä lause on ollut nyt muutaman vuoden ajan tämä: älä usko kaikkea mitä ajattelet. En enää muista mistä tämä aika simppeli lause alun perin matkaani tarttui, mutta sen muistan, että Björn Natthiko Lindebladin ”Saatan olla väärässä” -kirja vahvisti sitä entisestään. (Välihuomautus: suosittelen tuota lämpimästi kirjaa ihan kaikille!)
Omien ajatusten ja tunteiden erottaminen toisistaan on mielestäni yksi tärkeimmistä taidoista mitä ihminen voi oppia. Elämä on tuntemista ja tunteitamme emme valitse, ne ovat mitä ovat ja saavat ollakin. Mutta minulle kiinnostavaa onkin ne ajatukset tunteiden takana, ja niihin me itseasiassa voimme vaikuttaa. Omia ajatuksiaan ei ehkä voi -eikä tarvitsekaan- muuttaa kokonaan toisenlaisiksi, mutta niitä kannattaa aina silloin tällöin kriittisesti tutkailla ja kyseenalaistaa. Tätä kautta usein vaikeat tunteetkin saattavat tulla helpommin siedettäviksi.
Tässä yksi esimerkki miten erotella tunne ja ajatus toisistaan:
” Jäin työttömäksi, ja nyt minua pelottaa ja ahdistaa jos en saakaan uutta työtä ja jään kodittomaksi.”
—> Pelko ja ahdistus ovat tunteita ja sellaisenaan erittäin inhimillisiä, ymmärrettäviä ja tietenkin sallittuja. Sen sijaan ”en saakaan uutta työtä ja olen kohta koditon” on pelkkä ajatus. Ei fakta. Pelkkä ajatus, jota stressaantunut mieli syöttää. Pelkkä ajatus, jota voi rohkeasti lähteä kyseenalaistamaan, onko se ollenkaan totta? Pelkkä ajatus, jonka rinnalle voi tietoisesti lähteä tuomaan toistakin ajatusta: entä jos saankin uuden työn enkä jääkään kodittomaksi? Jo pelkästään se, että tuo vaihtoehtoisia ajatuksia rinnalle, voi hieman helpottaa pelkoa ja ahdistuksen tunnetta ja tehdä niistä helpommin kestettävät.
Toinen esimerkki:
”Puolisoni ei taaskaan vienyt roskista ulos mennessään, vaikka olen sata kertaa pyytänyt. Olen vihainen ja pettynyt koska hän ei koskaan kuuntele minua eikä tee ikinä asioita, joita pyydän”
—> Vihaisuus ja pettymys ovat ymmärrettäviä tunteita, mutta ”puoliso ei koskaan kuuntele minua” on luultavasti pelkkä suuttuneen mielen tuottama ajatus, eikä fakta. (Ja jos se taas onkin oikeasti fakta, herää uusi kysymys siitä, mikä on johtanut siihen, että olet parisuhteessa henkilön kanssa, joka ei koskaan kuuntele sinua.)
Elämässä ja arjen pyörteissä ei tietenkään aina ole mahdollista eikä edes tarpeellista jäädä analysoimaan jokaista tunnetta ja ajatusta sen takana. Mutta jos huomaat, että joku tunne on tosi vaikea kestää, tai olet vaikkapa jatkuvasti vähän alakuloinen tai vihainen, kannattaa havainnoida millaisia ajatuksia mielessä liikkuu ja lähteä niitä sitten vähän kyseenalaistamaan. Tässä hyvänä tekniikkana voi toimia ajatusten paperille kirjoittaminen tai niiden ääneen puhuminen (vaikka vain itselleen). Nämä tekniikat auttavat siinä, että saat ajatukset etäälle ja irti itsestäsi ja voit tarkastella niitä kauempaa. Silloin on helpompaa huomata, että kyse tosiaan on vain ajatuksista. Ja kuten sanottua - niitä ei kannata aina automaattisesti uskoa :)