Jos pysähtyminen tuntuu vaikealta tai pelottavalta – silloin on juuri oikea aika pysähtyä.

Suomalaisessa kulttuurissamme arvostetaan yleisesti ahkeruutta ja tekemistä. Joskus tähän asenteeseen liittyy ajatus, että ei ole juurikaan väliä, mitä teet, kunhan vain teet - jotain.

Moni tuntee syyllisyyttä, jos viettää aikaa tekemättä mitään “hyödyllistä”. Jotain olisi aina hyvä saada aikaan.  Ensin työt ja sitten huvit - kuten kaikki tiedämme. Joissakin vanhoissa lastenlauluissakin lauletaan, että ensin tehdään hommelit ja sitten levätään vasta. Tämä ahkeruuden ihannointi on siis aika syvällä kulttuurissamme.

Tunnistan tämän tietysti myös itsessäni. Ajatellessani esimerkiksi omia isovanhempiani ymmärrän hyvin, mistä tämä malli on peräisin. Harvoin näin kummankaan mummoni istuvan paikoillaan; ja jos hetken istuivatkin, olivat he aina valmiina nousemaan ylös ja palvelemaan muita. Vanhempani sentään joskus istuivat sohvalla telkkarin ääressä, mutta kyllä lapsuudenkodissanikin ikkunoita pestiin ja lakanoita mankeloitiin ahkerasti. Ympäristö ja tottumukset vaikuttavat suuresti omaan toimintaamme. Minullekin on edelleen vaikeaa levätä, jos koti on kaaoksessa, vaikka lakanoita en mankeloikaan ja ikkunoitakin pesen vain muutaman vuoden välein, jos silloinkaan.

Ahkeruudessa ja aktiivisuudessa ei itsessään ole tietysti mitään pahaa vaan päinvastoin - aikaan saamisella voi olla positiivista merkitystä hyvinvoinnissamme. Ongelmaksi tilanne voi kuitenkin muuttua, jos kaikki se tekeminen muuttuu pakokeinoksi, eikä enää uskalla pysähtyä. Kalenterin täyttäminen voi johtua halusta välttää tyhjät hetket, jolloin joutuu kohtaamaan vaikeita ajatuksia tai tunteita.

Pysähtyminen ei tarkoita sohvalla leffan katsomista tai musiikin kuuntelua. Se on itsensä kuuntelemista, ajatusten ja tunteiden havainnoimista.  Uskallusta ottaa vastaan sitä, mitä milloinkin esille nousee. Tunnustelua, ihmettelyä, hyväksymistä, sietämistä. Tällainen pysähtyminen on usein vaikeaa ja pelottavaakin, ja sitä ei ole pakko tehdä yksin. Esimerkiksi terapiassa käyminen on pysähtymistä itsensä äärelle ja siinä terapeutti toimii apuna ja tukena.

Jos ei koskaan pysähdy tutustumaan itseensä syvemmin, vaikeat tunteet jäävät kehoon jumiin ja voivat aiheuttaa vielä vuosienkin päästä erilaisia haittoja ja vaivoja, sairauksiakin. Oma yhteys itseen voi jäädä etäiseksi, joka taas voi johtaa vääriin valintoihin elämässä ja sitä kautta epämääräiseen tyytymättömyyteen ja alakuloon, jopa katkeruuteen. Elämä voi jäädä elämättä, tunteet tuntematta, asiat kokematta.

Mitä sinä ajattelet asiasta, uskallatko sinä pysähtyä?

#kiire #pysähtyminen #itsetuntemus #tunteet #ajatukset #terapia #ahkeruus #tekeminen