Jokaisella on oikeus hyvään parisuhteeseen

Väestöliiton viime viikolla julkaisema Perhebarometri 2024 ”Tahdotko? Suomalaisten parisuhteet, sinkkuus ja seksielämä” sisälsi paljon kiinnostavaa tutkimustietoa meidän suomalaisten parisuhteista. Tutkija Venla Berg oli kertomassa tuloksista Parisuhdekeskus Katajan parisuhdepäivillä 5.11.24, jossa minäkin olin mukana kuulemassa ja osallistumassa keskusteluun. Päivä sisälsi valtavasti muitakin hyviä puheenvuoroja ja paljon ajattelemisen aiheita, joita tässä nyt hiljaksiin sitten pohdiskelen ja työstän mielessäni.

Yksi asia mietityttää tällä hetkellä paljon. Perhebarometrin tuloksien mukaan suurin osa suomalaisista, lähes 80%, ovat tyytyväisiä parisuhteensa vuorovaikutukseen – mutta sitten toisaalta yli 40% vastaajista ovat kokeneet nykyisessä parisuhteessaan väkivaltaa, henkistä tai fyysistä. Minä ajattelen, että yli 40% on todella paljon. Jäin siis miettimään sitä, millaisia meidän parisuhteet oikeastaan ovat, millaisiin suhteisiin tyydymme?

Ihmisellä on tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi, hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on. Parisuhteessa tähän listaan voisi lisätä vielä rakastetuksi ja halutuksi tulemisen tarpeen.

Täydellistä parisuhdetta ei ole olemassakaan ja hyvässäkin parisuhteessa on tietysti välillä riitoja, erimielisyyksiä ja epävarmuuksia. Kumppanilta on kuitenkin oikeus pyytää ja saada arvostusta, turvaa, tasa-arvoa ja avointa vuorovaikutusta. Myös erimielisyyksien aikana.

Huonoon ja toimimattomaan parisuhteeseen ei tarvitse jäädä. Apua ja tukea tilanteeseen on tarjolla. Ja jokaisella on aina myös oikeus erota. Huonoon ja toimimattomaan parisuhteeseen jääminen on toki myös mahdollista - sekin on valinta.

Jos siis kiteytän ja yksinkertaistan vaihtoehdot sinulle, joka olet juuri nyt parhaillaan huonossa ja toimimattomassa suhteessa:

1)      Ulkopuolisen ammattiavun hakeminen (esim. pariterapiasta, perheneuvolasta, seurakuntien palveluista, verkkokursseista, kirjallisuudesta)

2)      Parisuhteen päättäminen eli ero

3)      Huonoon parisuhteeseen jääminen ja tilanteen hyväksyminen sellaisena.

Mikä on sinun valintasi?