Kuvittele itsesi 80-vuotiaaksi

Terapeutin työssäni kohtaan välillä asiakkaita, jotka kertovat että olotila on epämääräisen tyytymätön. Että tavallaan kaikki on ihan ok, on ihan hyvä parisuhde ja/tai perhe-elämä, työpaikka ihan ok, ystäviäkin on. Mutta jostain syystä on vähän hankala olla ja vaikea saada kiinni siitä, mikä mättää. Ei ehkä oikein jaksa innostua mistään tai väsyttää normaalia enemmän. Kaikki tuntuu vähän turhalta tai tylsältä.

Yksi näkökulma lähteä tällaista tunnelmaa avaamaan on tutustuminen omiin arvoihinsa, ja siihen kuinka hyvin ne omassa elämässä ovat tällä hetkellä läsnä. Mutta mistä me itseasiassa puhumme kun puhumme arvoista, ja onko edes mahdollista elää täysin arvojensa mukaista elämää? Arvot liittyvät aina tekoihin ja ne täytyy jotenkin näkyä elämässä, arjessa ja ajankäytössä. Mikäli sanotaan yhtä (esim. ”lapset ovat elämäni tärkein arvo”) ja tehdään toista (”työni ja/tai harrastukseni menee kuitenkin ajankäytössä aina lasten edelle”) on kyseessä arvoristiriita, joka voi olla syynä epämääräiseen tyytymättömyyteen. Arvoristiriitoja voi esiintyä esimerkiksi:

1.      työpaikalla: esim. yrityksen arvona ”people first” -tyyppinen lause, joka ei käytännön tasolla näy työkulttuurissa mitenkään

2.      parisuhteessa: esim. ”rehellisyys ja avoimuus on parisuhteessamme tärkeää” mutta vaikeat asiat jätetään puhumatta kokonaan

3.      tai ihan oman itsen kanssa: esim. ”terveys on minulle tärkeä arvo” mutta syön epäterveellisesti ja käytän paljon päihteitä enkä harrasta liikuntaa ollenkaan

Arvoja ei voi arvottaa toista paremmaksi tai huonommaksi, mutta omista arvoistaan on syytä olla rehellinen ainakin itselleen. Itse en usko, että täysin omien arvojensa mukaan on mahdollista kenenkään elää, koska meillä on arjessa muutkin vastuut ja velvollisuudet. Mutta mahdollisimman paljon omien arvojen mukaiseen elämään kannattaa tietysti pyrkiä, sillä sitä kautta elämään tulee merkityksellisyyttä eli hyvinvointia.

Hauska tapa lähteä tutustumaan omiin arvoihin on tämä mielikuvaharjoitus:

Kuvittele itsesi 80-vuotiaaksi. Millaista elämää haluaisit silloin nähdä eläväsi, millainen olisit, mitä olisi ympärilläsi, mitä tekisit, kenen kanssa aikaasi viettäisit? Anna ajatusten vapaasti virrata ja kirjaa niitä ylös, saat nyt visioida itsellesi juuri sellaisen 80-vuotiaan ihmisen elämän kun haluat.

Ja sen jälkeen tutki elämääsi tällä hetkellä tämän vision näkökulmasta. Jos jatkat elämääsi suurinpiirtein kuten tähänkin asti, onko todennäköistä että visiosi tulee toteutumaan (siltä osin kuin se omissa käsissä on) vai onko syytä tehdä muutoksia? Esimerkiksi jos haluat olla toimintakykyinen 80-vuotias, mutta et pidä terveydestäsi tällä hetkellä ollenkaan hyvää huolta, et esim. liiku/nuku riittäväsi/ syö terveellisesti, niin onko todennäköistä, että olet toimintakykyinen vanhana? Tai jos haaveilet siitä, että puolisosi on edelleen rinnallasi 80-vuotiaana, mutta parisuhteenne ei voi nyt ollenkaan hyvin, teillä ei ole aikaa toisillenne tai pidät puolisoasi itsestäänselvyytenä, luuletko että hän on kanssasi vielä vanhana? Voitko siis sanoa eläväsi riittävän hyvin arvojesi mukaisesti vai huomaatko tarvetta muutoksille?

Ja jos nyt katsot tämän ikäisenä ja tänään omaa elämääsi taaksepäin arvojesi kautta peilaten, millaisia ajatuksia herää?

”If I Had My Life to Live Over

I'd dare to make more mistakes next time.
I'd relax. I would limber up.
I would be sillier than I have been this trip.
I would take fewer things seriously.
I would take more chances.
I would take more trips.
I would climb more mountains and swim more rivers.
I would eat more ice cream and less beans.

I would perhaps have more actual troubles but I'd
have fewer imaginary ones.

You see, I'm one of those people who live sensibly
and sanely hour after hour, day after day.

Oh, I've had my moments and if I had it to do over
again, I'd have more of them. In fact,
I'd try to have nothing else. Just moments.

One after another, instead of living so many
years ahead of each day.

I've been one of those people who never go anywhere
without a thermometer, a hot water bottle, a raincoat
and a parachute.

If I had my life to live over, I would start barefoot
earlier in the spring and stay that way later in the fall.

If I had it to do again, I would travel lighter next time.
I would go to more dances.
I would ride more merry-go-rounds.
I would pick more daisies.

By Nadine Stair (age 85)”