Mistä me oikeastaan riitelemme silloin, kun riitelemme kotitöistä?
Jokainen parisuhteessa ja saman katon alla puolison kanssa asuva tietää, miltä tuntuu ärsyyntyä sotkuiseen keittiönpöytään tai puolison “nalkutukseen” kotitöistä. Satunnaiset ärsytykset arjessa ovat täysin normaaleja, eikä jokaisesta harmituksesta tarvitse tehdä suurta parisuhdeanalyysiä tai itsetuntemusretkeä. Mutta jos samat ärsytykset toistuvat jatkuvasti ilman, että niistä koskaan puhuta syvemmin, ne alkavat helposti nakertamaan tunneyhteyttä ja läheisyyttä. Siksi on hyvä pysähtyä miettimään, mistä riidat oikeastaan kumpuavat.
Ihmisen syvä perustarve on tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on, kokea olevansa tärkeä jollekin ja luottaa siihen, että toinen ei hylkää. Tästä ydintarpeesta, tai oikeastaan sen uhattuna olemisesta, kumpuaa monet arkiset riidat ja konfliktit.
Jos sinulle on tärkeää pitää keittiönpöytä siistinä, mutta puolisosi jättää sen jatkuvasti sotkuiseksi, saatat alitajuisesti kokea, ettei hän arvosta sinulle tärkeitä asioita – ja tätä kautta saatat pelätä, ettet itsekään ole hänelle tärkeä. Ja toisesta näkökulmasta: jos puolisosi huomauttaa sinulle toistuvasti tekemättömistä kotitöistä, se voi herättää sinussa tunteen, ettet riitä tai kelpaa sellaisena kuin olet.
Kun riitelemme kotitöistä, kyse ei siis ole pelkästä tiskipöydästä tai imuroinnista. Oikeastaan puhumme syvemmistä tunteista ja peloista. Siksi riidan sävy ja suhtautuminen puolisoon voi muuttua täysin riippuen siitä, miten asiat sanomme.
Kumpi kuulostaa paremmalta?
“Mikset sä ikinä siivoa jälkiäsi? Minä joudun AINA tekemään KAIKEN!” vai
“Kun jätät keittiön siivoamatta, minusta tuntuu, ettet arvosta sitä, että se on minulle tärkeää. Pelkään, etten ole itsekään sinulle tärkeä.”
Tai:
“Voisitko jo lopettaa ton jatkuvan nalkuttamisen? Miksi tota pöytää pitää olla tunnin välein hinkkaamassa puhtaaksi?” vai
“Kun huomauttelet minulle jatkuvasti kotitöistä, pelkään, etten riitä sinulle sellaisena kuin olen.”
Parisuhde on tunnesuhde, ja voidakseen hyvin parisuhteessa pitää puhua tunteista. Erityisesti juuri niistä ydintunteista siellä ärsytyksen ja turhautumisen alla. Se on ainoa keino päästä taas lähemmäs puolisoa ja korjata tunneyhteyttä, sekä saada aikaan pysyviä muutoksia parempaan.