Pidätkö itsesi kiireisenä?
Terapiatyössäni huomaan usein, että tietyt teemat nousevat esiin eri asiakkaiden kanssa samaan aikaan. Viime päivinä yksi teema on ollut pysähtyminen – tai oikeastaan sen vaikeus. Moni kuvaa arkeaan kiireiseksi: on työkiireitä ja sen jälkeen kiire jatkuu kotona, on kaikenlaisia kotihommia ja lasten kuskaamista, omia menoja ja paljon erilaisia aikatauluja. Ei ehdi pysähtymään. Pysähtyminen kuulostaa monille jotenkin turhalta tai itsekkäältä. Joskus joku sanoo, että pysähtyminen pelottaa, koska entä jos en pääsekään enää takaisin vauhtiin? Eikä moni kyllä osaa nähdä pysähtymiselle mitään varsinaista tarvettakaan – miksi pitäisi muka pysähtyä, mitä hyötyä siitä nyt on?
No, siitä on aivan valtavan paljon hyötyä, jos haluaa löytää yhteyden itseensä. Jos haluaa vähän kartoittaa omaa jaksamistaan, vointiaan, mielialaansa. Miksi olen esimerkiksi jatkuvasti väsynyt ja alavireinen tai miksi käyn koko ajan kierroksilla ja olo tuntuu levottomalta. Miksi päätä särkee, en saa nukuttua kunnolla tai koko ajan vähän ahdistaa. Miksi olen ärtynyt ja tiuskin puolisolle ja lapsille. Miksi kaikki ärsyttää niin usein, tai miksi arki tuntuu tylsältä tai raskaalta.
Annan monille asiakkailleni kotitehtäväksi istua paikoillaan 15 min. tekemättä mitään. Tämä tehtävänanto aiheuttaa lähes aina hämmennystä. ”Siis mitä tarkoittaa olla tekemättä mitään? Siis mitä mä sit niinku teen? Tuijotan seinää vai? Mitä hyötyä tästä muka on?”
Pysähtymisen hyöty on siinä, että se avaa oven itseen. Se tarjoaa mahdollisuuden tarkkailla omia ajatuksia ja tunteitaan ihan neutraalisti, ei arvostellen vaan uteliaasti. Mitä nousee pintaan? Mitä kehossa tapahtuu? Havaintoja voi kirjata ylös, tai antaa niiden vain tulla ja mennä.
Itsensä kiireisenä pitäminen on nimittäin yksi yleisin keino vältellä esiin nousevia ajatuksia ja tunteita. Tästä syystä ajattelen, että pysähtymisen taito on yksi elämän tärkeimmistä taidoista. Se voi tuntua aluksi vaikealta, mutta se on aivan välttämätöntä jos haluat pysyä yhteydessä itseesi ja voida paremmin.